Vertical Divider

Tekstit:
Suurin osa teksteistä on Carita Drew'n ja Mona Kortelammen käsialaa.
​
Poikkeuksena runo, "jos lyöt vielä kerran", joka on Paula Vesalan kirjoittama sekä "sokkotreffit" ja "hautajaiset", jotka on kirjoittanut Saaramaria Kuittinen. Nämä kaksi monologia on Saaramaria kirjoittamasta teoksesta "Tämä tavallinen tarina", joka sai ensi-iltansa Teatteri Avoimissa Ovissa 18.11.2018. Kyseisessä teoksessa Mona Kortelampi esitti nämä samaiset monologit.
Saaramaria Kuittisesta voit lukea lisää täältä:
www.saaramariakuittinen.com/blog

Vertical Divider

Työryhmä:
​Ohjaus: Carita Drew
Näyttämöllä: Mona Kortelampi
Valokuvaus: Inka Maijala
Graafinen ilme: Katja Medarhri / ShiverLab
Valosuunnittelu: Jyrki Sinisalo
Puvustus: Teija Paananen / Teijan ompelimo
Lavastus ja tekniikka: Ari Kortelampi
Laulun sävellys ja sovitus: Eeppi Ursin
Laulun sanoitus: Mona Kortelampi
Ääninäyttelijät: Heikki Häkkä, Matteus Kortelampi, Carita Drew, Mona Kortelampi

Kiitokset:
Kaisla Hasu, Satu Muurinen, Tuomas Rantanen / Voima-lehti

Vertical Divider

Vertical Divider

Ohjaajan sanat:
Loukkaantuisitko, jos sinua kutsuttaisiin tavalliseksi kansalaiseksi?
Onko normaaliudesta tullut kirosana?
Onko normaali tylsää?
Se on sana, jota viljellään huolettomasti. Se kuulostaa viattomalta. Turvalliselta. Järkevältä.
Ranskalainen sosiologi Alain Ehrenberg on kuvannut, kuinka potilaat ovat vuosikymmenten aikana muuttuneet: ennen he kärsivät siitä, etteivät saaneet mitä halusivat. Nyt he eivät tiedä, mitä haluavat. Ennen kuljettiin yhtä tietä eteenpäin, mutta nyky-yhteiskunnassa koko tietä ei enää ole, joten siltäkään ei voi poiketa. Hänen mukaansa ihmiset ovat eksyksissä.
Tässä siis on mahdollisuus rakentaa uudet polut. Sillat, ojat, valtatiet, suot ja ryteiköt.
Naisena oleminen on kautta aikojen ollut tarkasti rajattua. On olemassa oikea tapa olla tyttö, oikea tapa olla äiti, oikea tapa olla haluttava, oikea tapa vanheta, oikea tapa onnistua, ja ennen kaikkea oikea tapa epäonnistua huomiota herättämättä.
Normi ei ole neutraali. Se on näkymätön oppikirja, joka jaetaan meille ennen kuin osaamme lukea.

Nainen – normaali on tylsää ei tarjoa yhtä totuutta naiseudesta. Se ei esittele mallikappaletta eikä julista yhtä oikeaa tapaa olla. Se kurkottaa kohti ristiriitoja: vahvuutta ja haurautta, häpeää ja ylpeyttä, naurua ja raivoa. Usein sama ihminen kantaa niitä kaikkia yhtä aikaa.
Elämme ajassa, jossa naisen odotetaan olevan vapaa – mutta sopivasti. Rohkea, mutta ei liikaa. Näkyvä, mutta ei häiritsevästi. Kun rajat rikkoutuvat, syntyy levottomuutta. Ja juuri siinä levottomuudessa piilee teatterin voima.
Tämä esitys kysyy: mitä tapahtuu, jos emme enää pyydä anteeksi tilaamme, ääntämme, haluamme tai keskeneräisyyttämme?
Maailmassa on miljardeja naisia. Kahta täysin samanlaista ei ole.
Kuka siis määrittelee heistä normaalin?
Ja millä oikeudella?
Normaali on tylsää.
Nainen ei ole.

Carita Drew
Ohjaaja ​

Vertical Divider

Vertical Divider

Rakkaat katsojat,
Tervetuloa NAINEN – normaali on tylsää -esityksen äärelle.

Esiintyjänä, teatterinjohtajana ja yhtenä tämän teoksen käsikirjoittajista haluan sanoa muutaman sanan meille kaikille naisille.
Meille on vuosisatojen ajan kerrottu, millainen on “sopiva”. Sopivan äänekäs. Sopivan hiljainen. Sopivan kaunis. Sopivan rohkea. Sopivan pieni.
Mutta kuka määrittelee sopivan? Ja miksi normaali tuntuisi turvallisemmalta kuin tosi?
Tämä esitys on syntynyt halusta ravistaa rajoja; lempeästi mutta päättäväisesti. Se on kunnianosoitus keskeneräisyydelle, herkkyydelle, voimalle, arjelle, ristiriidoille ja rohkeudelle olla enemmän kuin yksi sana. Me emme ole muotti. Me olemme liike.

​Valtimonteatteri on feministinen teatteri. Se tarkoittaa itselleni ennen kaikkea tilaa, jossa naisten äänet, kokemukset ja tarinat ovat keskiössä, eivät sivuhuomautuksena, vaan voimana. Se tarkoittaa taidetta, joka kysyy, kyseenalaistaa ja rakentaa ehkäpä toisenlaista todellisuutta.

Haluan, että jokainen nainen, joka astuu tähän tilaan, muistaisi: sinun ei tarvitse pienentää tai silottaa itseäsi mahtuaksesi muiden odotuksiin, ollaksesi rakastettava. Sinun ei tarvitse olla normaali ollaksesi arvokas.
Me olemme kokonaisia.
Me olemme riittäviä.
Me olemme tarinoita, jotka ansaitsevat tulla kerrotuiksi omalla äänellään.

Jos tämä esitys koskettaa sinua ja haluat tukea työtämme, voit liittyä teatterimme ystäväklubiin.
Yhtä tärkeää on myös kertoa meistä eteenpäin – suositella esitystä, kutsua ystävä mukaan, jakaa kokemuksesi.
Feministinen teatteri elää yhteisöstä.

Kiitos, että olet täällä.
Kiitos, että olet olemassa.

Rakkaudella,
Mona

Vertical Divider

Valosuunnittelija Jyrki Sinisalo juhlistaa 40-vuotis taiteilijajuhlaansa vuonna 2026.
​NAINEN-normaali on tylsää on hänen yksi juhlavuoden teoksista.

​Jyrki Sinisalo on Teatterikorkeakoulusta valmistunut valosuunnittelija/valotaiteilija, joka on yli 40 vuoden urallaan ollut keskeinen vaikuttaja valotaiteen ja valosuunnittelun kehittämisessä Suomessa.
Hän on työskennellyt useissa ammattiteattereissa, kuten Valtimonteatteri (Nainen 2026, Vaginamonologit 2024, Heterofiili 2023 ja Paska 2023)
Hänen työnsä näkyvät laajasti sekä kotimaisissa että kansainvälisissä näyttelyissä.
Sinisalon tuotannossa korostuvat valo, varjo ja kierrätysmateriaalit. Hän on säännöllinen näky Lux Helsinki -tapahtuman galleriaohjelmissa. Hänen töitään on ollut esillä muun
muassa Galleria Pirkko-Liisa Topeliuksessa ja TILA Galleriassa.
Julkiset taideteokset ovat keskeisessä osassa hänen tuotantoa. Viimeisenään Jorvin sairaalan lisärakennukseen asennettu ” Omaksi kuvaksi” (2026)
Hänen taiteellisessa filosofiassaan ovat dialogi, elämyksellisyys ja kokijan liikuttaminen. sekä katsojan ja teoksen välinen vuorovaikutus.

---